Mies, joka valloitti ja kaatui

”Oh no, not me

I never lost the control

You’re face to face

With The Man Who Sold The World”

- The Man Who Sold The World by David Bowie

Yllä olevat suloisen katkerat lyriikat kuvasivat allekirjoittaneen olotilaa, kun torstai-iltana (Yhdysvalloissa) entinen seitsemänkertainen Tour de France voittaja Lance Armstrong myönsi avoimesti televisiohaastattelussa käyttäneensä useita urheilussa kiellettyjä suoritusta parantavia aineita. Toisaalta informaatio Armstrongin dopingin käytöstä ei tullut minkäänlaisena yllätyksenä, eikä täten aiheuttanut myöskään shokkia tai pettymystä. Suurin pettymys tuli urheiluyleisön vastareaktiosta median säestämänä.

Kaikella kunnioituksella urheilun puhtaaseen etiikkaan uskovia yksilöitä ja ryhmiä kohtaan, mutta uskoiko/luuliko joku todella ettei fysiologisesti äärirajoille haastavassa sekä arvokkaat tv-oikeudet sekä sponsorisopimukset omaavan lajin pääkilpailun voittoa tavoiteltaisi kyseenalaisin keinoin?

Jos luuli tai uskoi, suosittelen lyhyttä yhteenlaskua. Pyöräilijät kilpailevat toki voitosta ja näin ollen kunniasta, mutta he lajin ammattilaisina kilpailevat myös ansiotuloista – suoraan ja välillisesti.  Voittajalle on tarjolla voittorahojen myötä myös näkyvyyttä, joka mahdollistaa rahakkaat henkilökohtaiset yhteistyö- ja sponsorisopimukset. Lisätään vielä tähän yksinkertaiseen matemaattiseen yhtälöön lajin luonne, joka vaatii 1) poikkeuksellista hapenottokykyä 2) runsasta määrää punasoluja korkeineen hemoglobiiniarvoineen (hemoglobiini sitoo happea) 3) korkeata maksimaalista voimantuottoa alaraajoissa 4) liiketaloutta, ja siihen liittyviä ääreisadaptaatioita (esim. hapen siirto lihaksistoon tehokkaasti/nopeaa laktaatin poistoa).

Nyt tämä yhteenlaskutoimitus on varmasti tavoittanut jokaisen lukijan. Kyllä, em. ominaisuuksia pystytään parantamaan nopeammin ja tehokkaammin tietyillä kielletyillä aineilla, kuten EPO, veridoping, testosteroni, ammattilaisen ohjeistamana. Kyseiset aineet ovat myös kapean, mutta laadukkaasti kontrolloidun tutkimuksen nojalla, osoittautuneet ihmisen terveydelle vaaralliseksi pitkällä aikavälillä. Tässä vaiheessa huoneeseen astuu Mr. WADA (maailman anti-dopingjärjestö).

Valitettavasti Lance Armstrongin kilpailuaikana, vaikka Suomen Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä myönnäkään,  testaaminen oli aikataulutettu liian kilpailukeskeiseksi, jolloin periaatteessa haravoitiin paljasta pihaa. Seppälä hyvin kokeneena ja osaavana ammattilaisena tiedostaa milloin harjoittelua, ja sen tulosta, halutaan tehostaa ja miten. Ainakin sydämeni pohjasta toivon niin. Nykyään käytössä oleva biologinen passi, tarjoaa hieman laajemman testausmatriisin ja haasteen biokemisteille ja -insinööreille, mutta uudet keinot ovat jo valitettavasti tämänkin ohittamiseen todennäköisesti käytössä.

Takaisin herra Armstrongiin. Onko Lance nyt paljastuksen jälkeen huono esimerkki nuorille urheilijoille? Mielestäni ei. Hän on itse asiassa paras mahdollinen esimerkki niistä uhrauksista (fyysistä ja eettisistä), joiden eteen tietyissä yksilö- ja joukkueurheilulajeissa nämä lahjakkaat yksilöt asetetaan. Mikään ei muuta tosiasiaa että nuori Lance Armstrong omasi yhdet historian poikkeuksellisimmista fysiologisista ominaisuuksista (maksimaalinen hapenottokyky, VO_2max) sekä valtavan tahdon saavuttaa suuruus rakastamassaan lajissaan, pyöräilyssä.

Hinta oli kuitenkin korkea. Hän hyväksyi järjestelmän, joka oli kilpailun ja epätoiminnallisen testikontrollin mukana syntynyt, ja tavoitteellisena kilpaurheilijana teki päätöksensä. Tämä ei muuta kahta asiaa mielestäni: 1) Lance Armstrong voitti seitsemän Tour de France –kilpailua 2) hän oli paras pyöräilijä noissa seitsemässä kilpailussa. Samanaikaisesti hän oli kuitenkin tähtäimen keskiössä ja laukaisijan sormi oli jo liipaisimella.

Lance, toivon sinulle mahdollisimman rauhallista ja rakkaudentäyteistä loppuelämää merkityksellisten asioiden äärellä. Olet suurisydäminen ihminen ja yksi kautta aikojen parhaista urheilijoista tällä planeetalla.