Jyväskyläläinen valmennusmalli vs. palloilulajien vaatimukset

Viime viikolla matkustin 270 km pohjoiseen Helsingistä päästäkseni tunnustelemaan uusimpia innovaatioita, löytöjä ja tulkintoja liikuntatieteiden saralla. Päämääräni oli kuulla uusia näkemyksiä (mukaanlukien spekulatiivista keskustelua tutkimustuloksista) keskeisistä tekijöistä harjoitusadaptaatioiden ja kilpailusuoritusten suhteen, soveltaen ensisijaisesti pallopeleihin. Jälkeenpäin tuntemukseni tapahtumasta vastasi tilannetta, jossa minulle olisi annettu neljä kulmapalasta 300 palasen palapelistä, ja väitetty näiden paljastavan lopputuloksen (kokonaiskuvan) kannalta oleelliset tekijät lajista riippumatta. Kenties kausaliteettinen ajatteluni on vielä vajavaista…

Konferenssin tarkoituksena oli esittää nykyisen liikuntafysiologisen tutkimuksen kirkkaimmat jalokivet, ja hyödyntää tuota informaatiota käytännön sovelluksissa harjoitteluun. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui että ko. harjoitusmenetelmät on aikoinaan suunniteltu nk. suljetun taidon lajeihin (eng. closed skills), jolla viitataan lajeihin kuten juokseminen, hiihtäminen, uinti, pyöräily, mäkihyppy ja muut yleisurheilu- sekä yksilötalvilajit. Näitä lajeja voidaan myös kutsua ’fysiologisiksi’ lajeiksi viitaten maksimaalisen fyysisen suorituskyvyn tärkeyteen ja optimointiin, joka pyritään siirtämään ennaltamääriteltyyn motoriseen suoritukseen (esim. vapaatyylinen hiihto).   Parempi maksimaalinen hapenottokyky ja maksimivoimatasot auttavat merkittävästi myös tavoitteeksi asetettua optimaalista kilpailusuoritusta.

Painottakaamme nyt edellisessä lauseessa mainittua sanaa ”merkittävä”, kun valitaan vertailukohdaksi vaikkapa joukkuepalloilulajit. Joukkuepalloilulajit poikkeuksetta perustuvat yhteistyöhön, jossa joukkueellinen pelaajia pyrkii menestyksekkäästi toimittamaan pallon tai kiekon vastustajajoukkueen puolustamaan maaliin, koriin tai alueelle – samanaikaisesti ylläpitäen oman joukkueen puolustustoiminnot. Jokainen varmasti ymmärtää nopeasti ettei tällaisen toiminnan harjoittelussa tulisi olla ensimmäisenä prioriteettina yksilön oma suoritus, vaan yksilön suoritus osana joukkueen suoritusta.

Peli vaatii havainnointia, ja menestyksekkäästi toimiakseen, yhtäaikaista havainnointia pelaajien kesken. Tämä taas vaatii yhtenäistä tiedostamista (kognitio) tavoitellusta etenemismallista kentällä. Kaikki motoriset suoritukset palloilulajeissa ovat vauhdin kasvaessa yhä enemmän reaktiivista havainnointia harjoitteluiden liikemallien ja suoritusten pohjalta.

Kuinka priorisoidussa asemassa tulisi erillisten fyysisten harjoitteiden, kuten kestävyysintervalliharjoittelun tai maksimivoiman, olla joukkuepalloilulajeissa suhteessa muuhun harjoitteluun?

Happi palauttaa lihaksistoa nopeammin ja maksimaalinen, neuraalisesti optimoitu, voimantuotto edesauttaa liiketaloutta ja -tehoa. Tästä huolimatta tahdon haastaa ajattelumallin, jossa em. ominaisuuksia pidetään keskeisessä osassa kaikessa palloilulajiharjoittelussa (kuten konferenssissa suositeltiin suorasti tai epäsuorasti). Pelaajien tulisi ensisijaisesti pystyä tuottamaan keskenään onnistuneita reaktiivisia suoritusmalleja suhteessa vastustajan toimintaan. Tällöin harjoittelun tulee lähteä ihmisen keskustoiminnoista.

Prioriteettilista harjoittelun kannalta menisi itselläni kutakuinkin näin: 1) havainnoi nopeasti 2) tunnista nopeasti 3) sovella oikea toimintamalli nopeasti (harjoiteltu) 4) toimi yhdessä ja nopeasti. Edellä mainittu nopeus ei tosin liity millään tavalla periferialisiin (esim. lihaksisto ja sydän- ja verenkierto) adaptaatioihin, vaan visuomotoriseen ja kognitiiviseen suoritusnopeuteen.

Palatakseni aluksi mainittuihin palapelin kulmapalasiin. Nuo kulmapalaset, joita Jyväskylässä käytiin läpi, ovat laadukasta tutkimustietoa (CRT-tutkimuksia kaikki), mutta antavat lisäarvoa vasta kun palapelin keskeiset palaset ovat paikallaan. Nuo palaset koostuvat ihmisen psykofysiologisista keskustoiminnoista. Annan vihjeeksi kolme termiä toiminnan tutkimiseen: harjoitusmetodologia, aivot ja tiedostaminen. Haluan kuitenkin istuttaa tuossa konferenssissa esitellyt tutkimustulokset myös pallopelien harjoitteluun oikeassa suhteessa mukaan, joten tarvitsemme ns. integroidun analyysimallin psyko-fysiologisiin muutoksien tarkasteluun pallopeleissä.

Sitä odotellessa tutkikaa mm. FC Barcelonan yhteisiä 'käyttäytymismalleja', ja sen synnyttämää pelinopeutta.