Apinan hallinnassa

Kirjoituksen aluksi joudun tuottamaan pettymyksen kaikille eläintenhoitoon (tässä tapauksessa apinoiden) vinkkejä etsiville, koska termi apina vastaa artikkelissani vertauskuvaa ihmisaivojen primitiivisestä tunnealueesta. Apinaviite perustuu psykiatri Steve Petersin lanseeraamaan konseptiin tarkastella ihmisen käyttäytymistä, etenkin voimakkaan stressin alaisuudessa. Käsittelenkin pintapuolisesti ko. konseptia, ja sen vaikutusta eri elämäntilanteissa.

 

Usealla meistä on luultavasti ainakin muutama muisto teinivuosilta, kun meidät asetettiin vaikkapa koululuokan eteen esiintymään. Osalle tämä tilanne varmasti tuotti merkittävän stressitilan tuolloin, jossa mieleen saattoi eksyä ajatus totaalisesta itsensä nolaamisesta ja kasvojen menettämisestä, kun edessä oleva luokka alkoi erehdyttävästi muistuttamaan nälkäisiä alligaattoreita. Ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen että pala menee kurkkuun, eihän? Eikä myöskään odotettu esiintymissuorituskaan irtoa rennosti.

Kuten Steve Peters kirjassaan ja ao. esityksessä selventää, ei apina ole aivojemme ainoa toiminnallinen järjestelmä – useimmiten vain ensimmäinen, joka pääsee havaittuun informaatioon käsiksi. Muut järjestelmät ovat ”humaani” sekä ”tietokone” –järjestelmät. Tietokone määrittää motorisen käyttäytymisen toteutuman. Humaani -järjestelmä on taas pääkilpailija apinalle käsillä olevan informaation käsittelyssä, joka pyrkii heijastamaan toimintaa suhteessa laajempaan kokonaisuuteen sekä juurruttamaan ymmärryksen ettei oma ihmisarvo ole riippuvainen sen hetkisen suorituksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta.

Painetilanteissa ongelmaksi muodostuukin apinan, eli ihmisen primitiivisen toiminnanohjauksen, nopeus ja herkkyys havaitun informaation jaottelussa. Pikajuoksijatermejä käyttäen: humaani-järjestelmä ei ole kovinkaan ”nopeasoluinen” verrattuna apinaan. Apinaa ei tosin "kiinnosta" ns. tylsät ja tuntemattomat tapaukset (ei havaittua uhkaa/vaaraa), jolloin humaani pääsee rationalisoimaan ja tuottamaan tietokoneelle tarpeelliset toimintamallit optimaaliseen suorittamiseen. Heti kun apina haistaa uhan tai vaaraan, niin humaani-järjestelmä saattaa jäädä telineisiin kiinni ja tietokone vastaanottaa kaikista anarkistisimmat/kaoottisimmat toimintamallit. 

Kuva 1. Havaitun informaation prosessointimalli (Peters) 

Esimerkkejä apinan dominanssista?

Huippu-urheilija (jalkapalloilija) asettuu laukaisemaan viidentenä suorittajana joukkueestaan rangaistuspotkua jalkapallon MM-finaalin rangaistuspotkukilpailussa – panoksena maailmanmestaruus. Vastustaja on juuri onnistunut omassa rangaistuspotkussaan siirtyen 5-4 johtoon, jolloin epäonnistuminen tarkoittaisi joukkueen häviötä. Eletään apinan kulta-aikaa. Kävellessään kohti palloa ja rangaistuspilkkua apina kuiskuttelee: ”Miljoonat katsovat Sinua täällä ja kotimaassa: sinulla on ainoastaan hävittävää. Jos epäonnistut petät kaikkien luottamuksen ja olet epäonnistunut jalkapalloilijana sekä ihmisenä. Luuseri. Loppuelämäsi suunta ratkeaa tähän hetkeen ja sinun jaloissa painaa jo melkoisesti. Kaikki katsovat sinua, SINUA!”. Samanaikaisesti humaani-järjestelmä pyrkii saamaan äänensä kuuluviin: ”Muista tämä on ainoastaan yksi jalkapallo-ottelu, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisarvosi kanssa. Olet menestynyt ja fiksu yksilö, jolle aina löytyy uusia mahdollisuuksia elämässä. Rentoudu ja anna suorituksen tulla selkäytimestä kuten niin monta kertaa harjoituskentällä onnistuessasi – olet kotonasi ja turvassa.” Tietokone odottaa viimeisiä toimintaohjeita…

Työtön ja voimakkaasti velkaantunut yksilö astelee harmaiden ajatuksien keskellä tummenevassa syksyisessä illassa. Vuokra on maksamatta, jota vuokraisäntä on perinyt jo useita kertoja sekä uhannut häädöllä. Nälkäkin kurnii vatsan pohjalla. Toimeentulotuki ei millään riitä ja vireillä oleva konkurssiprosessi oman yrityksen kohdalla estää työttömyysturvan myöntämisen. Lukuisiin työhakemuksiin ei tule vastauksia ja kaveripiirikin on etääntynyt entisestään – apua ei ole näkyvissä. Edessä kävelevä herrasmies pudottaa lompakkonsa huomaamattaan, josta valahtaa kahden kuukauden vuokrasumman verran käteistä katukivetykselle. Herrasmies jatkaa kävelyään, eikä syrjäisellä kadulla ole ketään muita sillä hetkellä todistamassa tapahtumaa, kun työtön löytää lompakon ja merkittävän rahasumman.

Käynnistyy sisäinen dialogi:

Apina: ”Siinä se on! Kahden kuukauden vuokra ja rahaa ruokaan myös. Toimi!”

Humaani: ”Jos jokainen yhteiskunnassa toimisi tällä tavalla, niin palaisimme kivikaudelle. Moraalisi on vahva ja tiedät että pienet teot määrittävät suuret linjat elämässä.”

Apina: ”Kukaan ei välitä sinusta. Ei kukaan! Jos et taistele oman elintilasi puolesta, niin kuihdut ja kuolet pois! Haluatko kuolla nimettömänä epäonnistujana?”

Humaani: ”Ihmisarvoasi ei sosioekonominen tilasi muuta. Olet oppiva ja yritteliäs. Löydät ratkaisun ennen pitkään kun uskallat pyytää apua sekä olla aktiivinen. Poimi ja palauta rahat tuolle miehelle, niin voit odottaa muiden toimivan samoin sinua kohtaan.”

Tietokone odottaa jälleen toimintaohjeita…

Esimerkit ovat täysin erilaisista tilanteista, joissa painetekijät ovat erittäin poikkeavia toisistaan (akuutti painetilanne vs. kasautunut painetila) – eivätkä täten suoraan verrannollisia. Suurin kysymysmerkki kohdistuu apina-humaani –dialogia seuraavaan tietokoneohjautuvaan toimintaan. Peters korostaa tarvetta harjoittaa yksilön tiedostavuutta apinan 1) olemassaolosta ja 2) tiedostamattomasta vaikutusvallasta yksilön toimintaan edellä mainittuja esimerkkejä vastaavissa tilanteissa. Jo oman tietoisuuden lisääminen näistä prosesseista edesauttaa oman käyttäytymisen arviointia ja kehittämistä kohti hallitumpaa elämää. Olen myös tarkoituksella yksinkertaistunut kuvatun mekanismin toteutumista.

Suosittelen tutustumaan Petersin ’The Chimp Paradox’ –kirjaan sekä katsomaan ao. TED-esityksen aiheesta. Steve Peters on toiminnut konsulttina Team GB:lle (Iso-Britannia) ja eri huippu-urheilijoille.