Testaamisella
viittaan jaksottaiseen testipatteristoon, jolla mitataan yksilöiden ja joukkueiden
kroonista valmiutta. Yleensä testejä tehdään 2-3 kertaa vuodessa, mutta niiden
ajoituksessa sekä tarkoituksenmukaisuudessa on vielä kehittämisen varaa.
Tämähän tarjoaa määrätyn harjoitusintervention (tai useamman intervention
kasautuvan vaikutuksen, vuositasolla) vaikutuksen yksilöön/joukkueeseen
mittaamisen – tietyin reunaehdoin tosin.
 |
| Kuva 1. Kroonisen valmiuden testihierarkia |
Kokonaiskuva
Vastoin
aikaisempaa urheilutieteen evoluution suuntaa, tulisi suorituskyvyn arviointiin
ottaa deduktiivinen lähestyminen[35]. Ensimmäiseksi tarvitaan siis kokonaiskuva
kilpailusuorituksen tasosta, eli joukkueiden kollektiivisista suorituksista otteluista.
Työkaluvaatimuksina analysoija (yleensä valmentaja), videokamera (kuvaa pallon
liikettä mahdollisimman laajalla kuvakulmalla), analysointiohjelma (esim. LongoMatch)
sekä aikaa ja kärsivällisyyttä. Kuten ei pikajuoksussakaan loppuaika kerro
juoksun eri vaiheiden tasoa tai niiden keskinäistä vuorovaikutusta, niin ei
myöskään jalkapallo-otteluiden lopputuloksista (edes tehdyistä/päästetyistä
maaleista) voida tulkita kroonista valmiutta suoraan. Etenkin kun vastustaja
vaihtuu viikosta toiseen. Täten menestymistä ennustavia globaaleja (harjoitelluista
tekijöistä itsenäisiä) muuttujia tarvitaan hahmottamaan.
Maalinesto-teorian kannattajat Chris Anderson ja David
Sally |2] löysivät suuren määrän jalkapallo-otteluita analysoidessaan siirtymien (ent. ’suunnanmuutos’)
kokonaislukumäärän ottelussa korreloivan negatiivisesti kerättyjen
pisteiden (voitto: 3p; tasapeli: 1p;
häviö: 0p) kanssa. Yksinkertaistettuna: vähemmän siirtymiä, suurempi
todennäköisyys korkeampaan pistemäärän. Kyseinen muuttuja ei itsessään paljasta
pelin sisäisiä mekanismeja, joiden löytämiseen tarvitaan enemmän laadullisia
(esim. liikemalli-/pelaajasidonnaisia) muuttujia. Tästä huolimatta luotettavien
johtopäätöksien tekemisen pohjaksi tarvitaan helposti toistettavia (lue: sovelletun
teknologian/ohjelmiston yksityiskohdista mahdollisimman riippumattomia) sekä
luotettavia mittareita. Muita tukevia globaaleita pelimittareita jalkapallossa
voivat mahdollisesti edustaa syöttöjen lukumäärä, syöttöjen
onnistumisprosentti, pallonhallintaprosentti ja suurella varauksella laukaukset
maalia kohden (tässä tarvitaan enemmän laatutekijöitä). Ei ole tarvetta olettaa
suurta eroa joukkuepallopelien globaalien pelimittareiden pätevyydessä. Vertauksena
jalkapallon huippuliigoissa vaadittavaan suoritustasoon, Rampinini[20] raportoi
yli 92.5% lyhyiden syöttöjen (<15 m) onnistumisprosentin riippumatta joukkueiden
sarjasijoituksesta, kun taas lyhyiden ja pitkien syöttöjen kokonaismäärä
vaihteli merkittävästi eri tasoisten joukkueiden välillä.
 |
| Kaavio 1. Suorituskyky jalkapallossa (Fitness in Football -kirja) |
Kuten
kaavio 1:n rasituksen ja kehityksen (eng. general preparedness) malli ehdottaa,
tapahtuu kroonisen valmiuden muutosprosessit vasta kasautuvan rasituksen, ja
sitä seuraavan superkompensaation, seurauksena. Kyseisen mallin soveltuvuutta
myös pelin oppimiseen ei ole syytä epäillä, vaikka aikajaksot saattavat olla
esim. lihasvoiman kehittymistä pidempiä. Tällöin olisi rajoitettujen
aikaresurssien puitteissa tärkeätä keskittyä etenkin harjoitusjaksojen
viimeisten ja uuden jakson ensimmäisten viikkojen aikaisiin otteluihin globaalien
mittareiden kohdalla – sekä laskea vähintään kuvaavat tilastot. Kroonisen
valmiuden arvioinnissa joukkuepalloilulajeissa ei tulisi nojata liikaa
yksittäiseen tai edes kahteen otteluun, vaan mieluummin vähintään 5-6 ottelun
sarjaan. Kausitasolla sitten voi verrata muutoksia näiden ottelusarjojen
välillä hahmottaakseen hitaampia kehitystrendejä.
En
tässä artikkelissa pureudu tarkemmin pelin videoanalysointimenetelmiin, johtuen
kehittyneempien ja luotettavien (esim. ProZone) järjestelmien saavuttamattomuudesta
esim. jalkapallossa nykyisellään suomalaisille toimijoille. Myös halvemmilla
kerättävien laadullisten mittareiden mallintamiseen tarvitaan lisää
tutkimustyötä.
Keskeiset
ominaisuudet – pelisidonnaiset testit
Yksilön
(pelaaja) potentiaalin tai kehitysnopeuden ja -suunnan arvioiminen
kollektiivis-globaaleista mittareista on mahdotonta. Täten erilaisten
testausmenetelmien soveltaminen yksilön tai useamman yksilön muodostaman
yksikön teknisen ja/tai taktisen suorituskyvyn arviointiin on suositeltavaa.
Tähän voidaan nykyisellään käyttää neljää eri testimodaliteettia: (1)
määrällinen/laadullinen videoanalyysi yksilöiden pelisuorituksesta, (2)
kognitiivis-havainnolliset lajisidonnaiset motoriset testit (eristetysti), (3)
kognitiivis-havainnolliset lajisidonnaiseen toimintaan liittyvät psykometriset
testit, ja (4) suljetun taidon (esim. pujottelu, laukaus, syöttö) eristetyt
motoriset testit pelivälineellä.
Kantani
on hyvin selvä: ainoastaan videoanalyysiin kannattaa käyttää aikaa
teknis-taktista suorituskykyä arvioidessa, ellei resurssien ja teknologian
hintojen tippuessa tule mahdolliseksi toteuttaa yllämainitun kohdan 2 testejä.
Kattavassa vuonna2011 julkaistussa jalkapallotaidon mittaamista käsittelevässäkatsausartikkelissa[18] todettiin ettei jalkapallon pelisuorituksen ja
suljetun taidon testien (poislukien edesmenneen tutkija Thomas Reillyn
raportoima kapea korrelaatio kuljetustaidossa ammattilaisten ja amatöörien
välillä) välillä ole yhteyttä. Pelaajien kognitiivis-havainnollisten taitojen
yhteys pelisuorituksen laatuun sen sijaan oli merkittävä. Näiden valossa on
täysin käsittämätöntä että Suomessa tuhlataan vielä vuonna 2014 aikaa
perusteettomasti tehtäviin (suljetun taidon) taitokisoihin, jotka ohjaavat
etenkin nuorten motivoitujen pelaajien omatoimista harjoituskäyttäytymistä.
Käyttäen jalkapalloa esimerkkinä, yksittäinen pelaaja on vähintään 98% (ison
kentän) peliajasta pallottomana, mutta taitokisoja puolusteleva yhteisö on
perustellut että menestyminen jäljellä olevissa 2% peliajasta vaatii suljetun
taidon perusominaisuuksia, kuten syöttäminen, laukaisu ym, mutta tieteellinen
näyttö ei tue tätä väitettä.
Taitokisoihin käytettävät henkilö- ja aikaresurssit
tulisi suunnata pelaajien pelisuoritusten videoanalysointiin. Tosin
aikaresurssit, etenkin jos tulee analysoida useita otteluita variaation
määrittämiseksi, nousevat haasteeksi kun yksilöiden pelisidonnaista teknistä
suoritusta arvioidaan. Onneksi yhtiöt kuten InStat ovat kehitelleet jo
teknologiaa, jossa pystytään kustannustehokkaasti (tosin virhemarginaali on
vielä epäselvä) määrittämään teknisten suoritusten kuten syöttöjen, riistojen,
laukausten määrä sekä onnistumisprosentti. Nämä ovat teknisen suorituksen
aitoja mittareita. Otannaksi ehdottaisin taas vähintään 3 ottelua lyhyen
aikajakson sisällä pelaaja kohden mahdollisimman tasalaatuista vastustajaa
vastaan, jossa pelaaja pelaa vähintään 75% otteluajasta. Tämä testipatteristo
mieluiten kahdesti kauden aikana (yhteensä 6 ottelua kausi/pelaaja).
 |
| Taulukko 1. Pelipaikkakohtaiset tekniset suoritukset[19] |
Virstanpylväitä
huippuammattilaissarjoissa (jalkapallo) vaadittaviin teknisten suoritusten
toistomääriin otteluissa voi löytää mm. Christopher Carlingin, Ermanno
Rampininin, Jonathan Bloomfieldin, Carlos Castagnan tutkimuksista – mainitakseni muutamia. Taulukko 1.[19]
osoittaa keskimääräiset pelipaikkakohtaiset tekniset suoritusmäärät Ranskan
pääsarjajoukkue Lille OSC:n riveissä joukkueen kohdatessa erilaisia
pelijärjestelmiä. Taulukko kuvaa osuvasti kontekstuaalisuutta,
tässä tapauksessa riippuvaisuutta vastustajan pelijärjestelmästä, suhteessa
teknisten suoritusten määriin. Esimerkiksi Lillen kaikki pelipaikat joutuvat
pelaamaan keskimääräisesti merkittävästi enemmän yhden kosketuksen syöttöjä
sekä kohtaamaan kaksinkamppailuja (maassa ja ilmassa) 4-2-3-1 –järjestelmällä
pelaavia vastustajia vastaan. Oliko kysymys Lillen omasta aloitteesta vai välttämättömästä
reaktiivisuudesta ko. vastustajia vastaan? Kyseiset tilastot herättävät
ainoastaan kysymyksen tarkemmista teknis-taktisista mekanismeista – ei
itsessään paljasta niitä. Laadukas vertailukohta Carlingin keräämiin
pelipaikkakohtaisiin syöttötilastoihin löytyy Italian Seriea A:ssa pelaavien
ylemmän ja alemman kategorian joukkueiden pelaajien (pelipaikasta riippumaton) keskimääräisistä
syöttötilastoista[20]: 32.1 ja 22.8 syöttöä/ottelu, jotka osoittautuvat huomattavasti
matalammaksi verrattuna Lillen eri pelipaikkojen pelaajilla. Joka tapauksessa
tällainen ottelusta kerätty informaatio on lähempänä realistista teknisen
suorituskyvyn arviota kuin nykyiset ’taitokisat’ sekä yhä realistisemmin
saatavilla.
Taktisen
suorituskyvyn arvioiminen on erittäin kontekstuaalista (tässä tapauksessa
ympäristösidonnaista), jonka arvioimiseen suosittelen taas räätälöityjä
tiedollisen (kognitiivisen) taidon psykometrisiä kyselyitä. Yleistiedollisia
kykyjä mittaavista testeistä kirjoitan tarkemmin eristettyjen testien osiossa.
Uusien räätälöityjen tiedollisten testien tapauksessa tulee myös tuloksia
tulkita alussa varovasti ja pyrkiä enemmänkin vertailemaan ko. suoritusta
suhteessa muihin mittareihin (esim. yleisiin kognitiivista suorituskykyä ja
teknisiä pelisuoritusten laatua mittaaviin muuttujiin). Menetelmän
kustannustehokkuuden johdosta näiden kyselyiden toteuttaminen jokaisen
harjoitusjakson välissä on tarkasti organisoituna helppoa ja vaivatonta.
Testien ja tuloksien kehittämiseen pureudun seuraavan osion ensimmäisissä
kappaleissa.
Osatekijät
– eristetyt testit
Videoista
siirrytään harjoitusintervention/muun ympäristön vaikutukseen yksilöiden
kehittymisessä eri suoritusosatekijöiden kohdalla. Kroonisen valmiuden –kuvassa
(kuva 1.) mainituista osatekijöistä fyysisen, emotionaalisen (tunne) ja tiedollisen
kapasiteetin mittaaminen ovat ajallisesti ja logistisesti kaikista
realistisempia sekä omassa kategoriassaan tarpeeksi luotettavia. Osatekijöiden painoarvon
tulkinnassa suhteessa kokonaissuorituskapasiteettiin tulee suhtautua sopivalla
varovaisuudella ja pyrkiä nojaamaan tieteellisesti tutkittuun näyttöön enemmän
kuin omiin uskomuksiin/mieltymyksiin. Ihmismielellä on taipumus kiinnittyä
”näyttäviin” yksityiskohtiin perusteettomasti.
Testejä
valitessa pätevyys ja luotettavuus nousevat erittäin korkeaan arvoon. Kun
pelistä erillistä testipatteristoa suunnitellaan, tulee määrittää tarkasti: (1)
käytettävien testien määrä suhteessa informaation arvoon ja ko. testien
ylläpitoon pitkällä aikavälillä, (2) testien keskinäinen järjestys sekä
tarvittavat palautumisajat ja –menetelmät (esim. ravinto), (3) testipäivän
ajoitus suhteessa päättyneeseen ja alkavaan harjoitusjaksoon (ml.
alkamisajankohta – aamu, päivä, iltapäivä…), (4) luoda yksinkertainen sähköinen
alusta datan järjestelmälliselle tallentamiselle sekä nimetä alustasta/datasta
vastaava henkilö, (5) laatia selkeä ja ymmärrettävä testiprotokolladokumentti
organisaation toimijoille sekä kouluttaa asianomaiset perinpohjaisesti
toteuttamisessa. Viimeisenä, muttei vähäisempänä, (6) olisi tärkeätä myös luoda
järjestelmällinen menetelmä haravoida olemassa olevaa/kasautuvaa tietopankkia
pyrkien tunnistamaan mahdollisia KPI:ta (key performance indicators) ja luomaan
tehokkaampia toiminta- ja harjoitusmalleja asetettujen tavoitteiden
saavuttamiseksi.
Fyysiset
Joukkueellinen,
eli keskimäärin 20-25 pelaajaa, testattavana 4-5 kertaa vuodessa (jokaisen
harjoitusjakson välissä) tarkoittaa suurta logistista kuormaa. Tässä kohtaa
testien tarpeellisuus, edustavuus ja edullisuus kannattaa huolellisesti
arvioida – etenkin jos on vaarana että taloudelliset resurssit saattavat
radikaalisti muuttua kaudesta toiseen, jolloin testipatteristoa jouduttaisiin
muuttamaan.
Alla
mainitut testausmenetelmät pätevät yli 16-vuotiaiden tavoitteellisesti
harjoittelevien jalkapalloilijoiden testaamiseen.
 |
| Kaavio 2. Yo-Yo testien yhteys jalkapallo-otteluiden juoksusuorituksiin[4] |
Ammattilaisjalkapallo-ottelussa juostaan pelipaikasta
riippuen 10-13 km keskimääräisesti. Huippuliigat erottuvat tällä mittarilla
korkealla intensiteetillä juostavissa etäisyyksissä suhteessa alempiin
liigoihin. Nämä etäisyydet vaihtelevat merkittävästi myös pelipaikkojen
välillä. Christopher Carling[3] ehdottaa otteluanalyysikatsauksessaan että
jalkapallossa tarvitaan ”riittävää aerobista ja korkean intensiteetin
kapasiteettia” ennemmin kuin yksilön absoluuttisen aerobisen kapasiteetin
saavuttamista ja ylläpitoa. Tällöin myös testaaminen ja tuloksien tulkinta olisi
tarpeellista mukauttaa tähän vaatimukseen. Jens Bangsbon ja Peter Krustrupin
kehittelemät Yo-Yo Intermittent Recovery Level 1 ja 2 –testit[4] ovat sopivia
ja halpoja patteristoja käytettäväksi, ja niillä on osoitettu olevan yhteys
niin pelisuorituksen (kaavio 2.) kuin maksimaalisen hapenottokyvyn (kaavio 3.)
kanssa. Level 1 on soveltuvampi nuorille ja naispelaajille kun taas Level 2 on
suunniteltu ammattilaistasolla kilpaileville miespelaajille.
 |
| Kaavio 3. Yo-Yo testien yhteys suoraan maksimaaliseen hapenottokykyyn |
Ei ainoastaan lihaksemme, vaan myös aivomme
tarvitsevat (prioriteetti), happimolekyylejä toimintakyvyn ylläpitoon, joten
hapenottokyvyn kehittäminen ja ennen kaikkea merkitys suhteessa korkean
intensiteetin aktiviteetteihin on huomioitava myös suhteessa pelaajien
havainnolliseen ja tiedolliseen kapasiteettiin. Toisin sanoen kentällä
tapahtuviin valintoihin. Kyseisen testin toteuttamiseen tarvitsee ainoastaan
Yo-Yo IR äänitallenteen, äänentoistolaitteen, sekä vakaat testiolosuhteet
(riippumaton vuodenajasta).
Räjähtävä ja maksimivoima
 |
| Kaavio 4. Nopeus(V)-Voima(F)-Räjähtävyys(P) |
Pelaajan kentällä tapahtuvan liikkeen tehoon ei
ainoastaan vaikuta sydän- ja verenkiertoelimistön kapasiteetti toimittaa
nopeasti/runsaasti happea rekrytoituihin lihaksiin (samalla poistaen
hiilidioksidin sekä muut kuona-aineet pois), mutta myös alaraajojen lihaksiston
ekonomisuus, toisin sanoen teho.
Maksimivoimalla viitataan kaavio 4. vaaka-akselilla havainnollistettuun kykyyn
tuottaa määrättyä liikettä maksimaalista vastusta (eng. force) vastaan. Tällaisessa liikkeessä keho rekrytoi liikettä tuottaviin
lihaksiin kiinnittyneet motoriset yksiköt sekä kakki lihassolutyypit (tyyppi I,
IIa, IIb) maksimaalisesti sekä vähentää ns. antagonistilihaksen (esim.
etureisilihasten lyhentyessä takareisilihakset) hidastavaa vaikutusta
liikkeelle[5]. Luonnollisesti joukkuepalloilulajeissa,
joissa liikutaan moniulotteisesti juosten, alaraajojen maksimaalinen
voimantuotto on liiketehon kannalta välttämätön. Tämän mittaamiseen on
kustannustehokkainta käyttää puolikyykkyä (valvotuissa olosuhteissa, koulutetun
ohjaajan alaisuudessa), jonka on todettu korreloivan niin
ammattijalkapalloilijoiden[6] kuin muiden joukkueurheilijoiden[7] räjähtävyys-
ja nopeusominaisuuksien kanssa (kaavio 5.).
 |
| Kaavio 5. Maksimivoiman yhteys nopeus- ja räjähtävyysominaisuuksiin[6] |
Vastoin yleisiä myyttejä, alaraajojen maksimivoimalla
on todettu olevan yhteys myös alaraajojen lihas- ja jännevammojen ehkäisyyn
joukkueurheilulajeissa [5, 8], jolloin maksimivoimaa voidaan myös käyttää
yhtenä mittarina arvioimaan pelaajan kykyä sietää eri tasoista harjoituskuormaa
sekä –vastusta – ko. lihasten osalta.
 |
| Taulukko 2. Jalkapalloilijoiden räjähtävän ja maksimivoiman tasot |
Räjähtävällä
voimalla viitataan kykyyn tuottaa mahdollisimman nopeasti määrättyä liikettä
annettua vastusta vastaan (kts. kaavio 4.) – yleensä oma paino tai matala
vastus (30% 1RM). Kevennyshyppy,
jossa käytetään pudottautumalla elastista energiaa hyväksi (koostuen
eksentrisestä ja konsentrisesta lihastoiminnoista) on nopea ja turvallinen tapa
mitata räjähtävää voimaa kenttäolosuhteissa. Toinen käytännöllinen
mittausmenetelmä on staattinen hyppy,
jossa hyppy ylöspäin tuotetaan ilman pudottavaa liikettä suoraan 90°
polvikulmasta. Jos pelaajat tuottavat parempia tuloksia staattisessa hypyssä
kuin kevennyshypyssä, niin testiohjeistus ja –valvonta ei ole onnistunut, koska
pelaaja on käyttänyt elastista energiaa tällöin hyväkseen myös staattisessa
hypyssä. Järjestelmällisesti toteutettuna testinä tämä on erittäin
kustannustehokas, jonka takia suosittelen joukkuepalloilulajien organisaatioita
sijoittamaan laadukkaaseen hyppymattoon tai voimalautaseen. Testitilanteessa
pelaajien olisi suotavaa suorittaa kolme (3) hyppyä niin kevennys- kuin
staattisessa hypyssä, joista rekisteröidään parhaat hyppytulokset
tietopankkiin.
Maksimivoima,
ja jopa räjähtävä voima, on ajoittain ylenkatsottu johtuen niiden ”jalkapallo-spesifisyyden”
puutteesta, mikä on asettanut näkemykseni mukaan molemmat mittarit väärään
kontekstiin. Näiden avulla tulisi mitata pelaajan kykyä sietää kasvavaa
harjoitus- ja pelivastusta, mikä taas mahdollista pelaajan pysymisen terveenä
harjoituksissa/peleissä. Lajikohtainen harjoittelu mahdollistaa taas jalkapallo-spesifisen
oppimis- sekä suorituskyvyn kehityksen. Molemmat muuttujat tukevat myös korkean
intensiteetin juoksujen tehoja, ja täten lajikohtaista kestävyyssuoritusta[8].
Jalkapallotoimijoiden ei tulisi unohtaa että jalkapalloilijat ovat
ensisijaisesti ihmisiä, jotka koostuvat normaaleista rakenteellisista sekä
toiminnallisista fysiologisista järjestelmistä, ja vasta toissijaisesti
jalkapalloilijoita, jotka suorittavat pelipaikkakohtaisia toimintoja ihmisen
fysiologian rajoissa. Mieluiten loukkaantumiset välttäen.
Lineaarinen
ja suunnanmuutosnopeus
Nyt
kohdataan eräs ongelmallisimmista testausalueista joukkuepalloilulajeissa, eli
nopeustestit (juoksuradalla). Lineaarisen tai suunnanmuutosnopeuden
testaamisessa ei itsessään ole mitään negatiivista joukkuepalloilulajeissa,
kunhan ei vie liiaksi aika- tai henkilöresursseja. Ongelmaksi saattaa muodostua
näiden testien tuloksille annettu painoarvo – usein jopa tiedostamatta.
Ihmismielellä on taipumuksena etsiä syy-seuraussuhteita ympärillä tapahtuvista
ilmiöistä, ja tämä pätee myös urheiluvalmentajiin. Jalkapallon ja muiden
joukkuelajien PELIN nopeutuessa, myös intuitiivinen päättely saattaa ehdottaa
että pelaajien tulisi olla nopeita kiihdyttäessä ja suunnanmuutoksissa niin pallollisena
kuin pallottomina. Peli myös kertoo että ainoastaan 4% ottelun aikana
suoritetuista spurteista ovat etäisyydeltään yli 30 m ja 49% yli 10 m[8].
Nykyisen vuosituhannen alussa julkaistussa
ranskalaisessa tutkimuksessa[9] pääsarja- ja toiseksi korkeimman sarjatason jalkapalloammattilaisilla
oli merkittävästi nopeampi 10-metrin lineaarinen juoksunopeus verrattuna
amatööripelaajiin, mutta muilla juoksumatkoilla ei ollut eroa
nopeussuorituksessa. Toisaalta laajemmassa katsauksessa[8] variaatio eri
liigojen sekä statuksen (ammattilainen/amatööri/akatemia) välillä ei ollut yhtä
johdonmukainen. Täten lineaarisen juoksunopeuden käsittely huippujalkapalloon
globaalisti vaadittavana (dominanttina) ominaisuutena tulisi ottaa
huolellisemman tarkastelun alle, eikä kohdella tätä itsestäänselvyytenä.
 |
| Taulukko 3. Reaktiivinen vs. klassinen nopeus(testi) aussifutisammattilaisilla[10] |
Australialaisen
jalkapallon ammattilaisille tehty tutkimus[10] paljasti että ”korkeamman kategorian”
ammattilaiset olivat niin lineaarisen nopeuden (10 m) kuin myös tavallisen
suunnanmuutosnopeustestin osalta hitaampia kuin ”alemman kategorian”
ammattilaiset (taulukko 3.). Samaista tutkimusta varten kehitetyssä kognitiivis-havainnollisessa
ketteryystestissä menestyivät taas paremmin korkeamman kategorian
ammattilaiset. Tulos vahvistaa osaltaan epäilyksen lineaarisen juoksunopeuden
ja ei-pelisidonnaisen suunnanmuutosnopeuden alisteisuudesta
kognitiivis-havainnolliselle motorisille malleille joukkuepalloilulajeissa.
Suomeksi: nopea radalla ei automaattisesti tarkoita nopeata kentällä.
Tulevaisuudessa
perinteisten nopeustestien hierarkia suhteessa muihin mitattaviin muuttujiin
tulisi uudelleenarvioida. Seuroille ja muille organisaatioille lineaariset
nopeustestit voivat tarjota informaatiota biologisen ja kronologisen iän
vuorovaikutuksesta jalkapalloympäristössä ilman suurta vaikutusta pelaajan
lajikohtaisen potentiaalin arviointiin. Klassisista suunnanmuutos- ja
ketteryystesteistä luopuisin kokonaan sekä suosittelisin nykyisille
joukkuelajien parissa toimiville tahoille yksinkertaisen videopohjaisen
(lajisidonnainen) suunnanmuutosnopeustestin kehittämistä/käyttöönottoa, jonka
voisi lisätä osaksi tätä patteristoa.
Liikkuvuustestit
Alaraajojen
ja keskivartalon rajoittunutta liikkuvuutta on yleisesti pidetty
loukkaantumisriskiä kasvattavana tekijänä. Etenkin maailmanlaajuisesti
kaupallistetut patteristot kuten Functional Movement Screening (FMSTM)
ovat saaneet merkittävää jalansijaa joukkuepallopelien
ammattilaisorganisaatioissa koko vartalon liikkuvuusarvioinneissa. Kyseinen
menetelmä ei ole kuitenkaan tutkimuksissa[11, 12] osoittautunut vielä
luotettavaksi ennustajaksi loukkaantumisten suhteen. Dallingin tutkimusryhmän
laaja katsausartikkeli[13] paljasti paljon ristiriitaisia löydöksiä liittyen
liikkuvuustestien pätevyyteen pelaajan loukkaantumisriskin arvioinnissa.
Kuitenkin SEBT-testin
huomattiin toimivan iän, takareisi:etureisi voimasuhteen ja rajoittuneen
lantion lähentäjälihaksen ohella hyvänä ennustajana alaraajoihin kohdistuvaan
loukkaantumisriskiin. Myös polven hyperekstensio sekä ero polven sivuttaisessa
löysyydessä, kasvattivat polven eturistisidevamman riskiä merkittävästi. Nämä
muutamina esimerkkeinä – suosittelen tutustumaan julkaisuun tarkemmin.
Kokonaisuuden
kannalta suosittelen pyrkimään selkeyteen ja tiiviyteen liikkuvuuden
mittaamisessa. Välttäkää liiallisia subjektiivisia laadullisia arvioita, joissa
arvioija kirjoittaa itse arvion – pyrkikää ja pysykää numeroissa, jolloin
arvioijasta riippuva efekti pienenee ja päästään lähemmäksi luotettavaa
standardisoitua (lue: vertailukelpoista) tulosta.
Antropometriset
testit
Lyhyesti:
pituus ja kehonkoostumus, pihdeillä tai bioimpedanssimittarilla mitattuna,
tulisi suorittaa osana testipatteristoa – mieluiten jokaisen harjoitusjakson
välissä[5]. Kehonkoostumuksessa
erotellaan yleensä lihas-, rasva- ja luumassa kehossa. Kyseiset muuttujat
avaavat harjoituksen ja ravinnon aiheuttamia pitkän aikavälin muutoksia
kehossa, jolloin myös yksilöidyt muutokset ko. tekijöihin mahdollistuvat, jos
kehonkoostumus ei ole optimaalinen tavoitellun suorituksen kannalta.
Tiedollinen ja emotionaalinen
Jäniksen
kolo sen kuin syvenee, kun irtaudutaan materiaalisesta maailmasta ja lähdetään
etsimään oppimiseen ja positiiviseen suoritukseen liittyviä psykologisia
muuttujia. Katsaukseni perusteella emotionaalisen puolen muutokset ovat
tärkeämpiä päivittäisessä/jatkuvassa seurannassa kuin jaksottaisissa testeissä.
Tiedollisen (kognitiivisen) kapasiteetin muutokset ovat tässä kontekstissa
vakaampia ja pysyvämpiä, jolloin niiden mittaaminen osana testipatteristoa
tulee käytännöllisemmäksi.
 |
| Kaavio 6. Tiedollis-havainnollinen päätöksenteko jalkapalloilijoilla[14] |
Vesterbergin
vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa[14] löydettiin ero pääsarjatasoisten ja
alemman sarjatason pelaajien tiedollisessa suorituskyvyssä (kaavio 6.), jonka
mittaamiseen käytettiin tietokoneella suoritettavaa psykomotorista Design
Fluency (osa D-KEFS testipatteristoa) testiä. Tällaisen testin liittäminen
osaksi testipatteristoa tarjoaisi mahdollisesti uuden kulman, jolla pystytään
tulevaisuudessa tarkemmin arvioimaan eri osatekijöiden (ei-pelillisten)
painoarvoa kehittymisessä ja ammattilaisjoukkuepallopeleissä vaadittavan
suorituskyvyn saavuttamisessa. Vaikka fyysisten osatekijöiden mittaaminen on
yleisempää ja nykyisellään helpompaa joukkuepalloilulajien organisaatioille,
tarvitaan myös järkeviä vertailukohtia, jotta pystytään realistisesti
hahmottamaan niiden keskinäinen vaikutus huippu-urheilusuoritukseen.
Todellisuudessa
tiedollisen/emotionaalisen kapasiteetin arviointi ei ole fyysisen todellisuuden
tuolla puolen, vaikka näin raflaavasti tämän kappaleen alussa viittasinkin.
Syvempi ymmärrys psyko-fysiologisista lajikohtaiseen huippuosaamiseen
liittyvistä erottavista tekijöistä on löytymässä sieltä kaikista loogisimmasta
paikasta – aivoista, ja sen välittömästä läheisyydestä (esim. silmistä).
Laadukkaat tutkimukset koripallossa[15], jääkiekossa[16] ja muissa
joukkuepalloilulajeissa[17] ovat osoittaneet selkeitä eroavaisuuksia aivojen
verenkierron ja silmien hakutoiminnoissa huippu-urheilijoiden, ”melkein”
huippu-urheilijoiden ja amatöörien välillä.
Aivokuvantaminen
(fMRI, PET, MEG) nykyisellään ei ole taloudellisesti realistista kuitenkaan
joukkueurheilussa säännöllisesti käytettäväksi menetelmäksi. Toisaalta aivojen
sähköaktiviteettia (EEG) ja silmän liikettä/kohdistamista (eng. eye tracking
glasses/devices) mittaavat laitteet ovat laskeutumassa mahdollisuuksien
rajoissa olevalle hintatasolle. Näiden tuotteiden kohdalla tulee kuitenkin olla
myös tarkka protokolla, sekä niiden käytön osaava ja kerättävän datan
ymmärtävä/käsittelevä henkilö.
Samoin kuin pelianalyysissä ja fyysisissä
osatekijöissä, suosittelen lähtemään liikkeelle ensin globaalisti vertailukelpoisista
testeistä ja muuttujista, eli tutkituista ja parhaimmassa tapauksessa laajasti
pätevöitetyistä psykometrisistä/muista testeistä. Tämän jälkeen on loogisempaa
edetä myös lähemmäksi oman organisaation pelitapaa, ja pelaajien tiedollisten
taitojen mittaamista suhteessa siihen. Laadukkaan ja kattavan kyselypatteriston
luominen heti alussa selkeyttää myös sen myöhempää kehittelyä. Suosittelen
konsultoimaan aiheeseen perehtynyttä ja kouluttautunutta (tai kouluttautuvaa)
urheilupsykologia. Nykyajan teknologian mahdollistamana kaikki kyselyt myös
sähköiseen muotoon (esim. Google tarjoaa ilmaisen alustan kyselyille ja datan
hallinnalle) säästäen taas paperia ja ihmistyötunteja datan siirrossa.
Osa 1: esittely
Osa 3: seuranta (akuutti valmius)
Voit ladata koko artikkelikokonaisuuden TÄÄLTÄ.
Lähdeluettelo:
(PMID-koodit lisäämällä osoitteen: pubmed.com/ perään pääsee lukemaan tiivistelmän ko. tutkimuksesta, esim. www.pubmed.com/23661303)
[1] Fomin R, Nasedkin V. (2013) WHITE PAPER: Effective management of athlete preparation, Omegawave (Espoo, Finland).
[2] Anderson C, Sally D. (2013) The Numbers Game: why everything you know about football is wrong.
[3] Carling . (2013) Interpreting physical performance in professional soccer match-play: should we be more pragmatic in our approach?, PMID: 23661303
[4] Bangsbo J, Iaia FM, Krustrup P. (2008) The Yo-Yo Intermittent Recovery Test: A useful tool for evaluation of physical performance in intermittent sports, PMID: 18081366
[5] Cardinale M, Newton R, Nosaka K. (2011) Strength and Conditioning: Biological Principles and Practical Applications, 1st Edition, Wiley-Blackwell, United Kingdom
[6] Wisloff U, Castagna C, Helgerud J, Jones R, Hoff J. (2004) Strong correlation of maximal squat strength with sprint performance and vertical jump height in elite soccer players, PMID: 15155427
[7] Cronin JB, Hansen KT. (2005) Strength and Power Predictors of Sports Speed, PMID: 15903374
[8] Stolen T, Chamari K, Castagna C, Wisloff U. (2005) Physiology of Soccer: An update, PMID: 15974635
[9] Cometti G, Maffiuletti NA, Pousson M, Chatard JC, Maffulli N. (2001) Isokinetic strength and anaerobic power of elite, subelite and amateur French soccer players, PMID: 11258641
[10] Sheppard JM, Young WB, Doyle TLA, Sheppard TA, Newton RU. (2006) An evaluation of a new test of reactive agility and its relationship to sprint speed and change of direction speed, PMID: 16844413
[11] Clifton DR, Harrison BC, Hertel J, Hart JM. (2013) Relationship between functional assessments and exercise-related changes during static balance, PMID: 22692124
[12] Beach TA, Frost DM, Callaghan JP. (2014) FMSTM scores and low-back loading during lifting – Whole-body movement screening as an ergonomic tool?, PMID: 23876984
[13] Dalling JM, Benjaminse A, Lemmink KA. (2012) Which screening tools can predict injury to the lower extremities in team sports?: a systematic review, PMID: 22909185
[14] Vestberg T, Gustafson R, Maurex L, Ingvar M, Petrovic P. (2012) Executive functions predict the success of top-soccer players, PMID: 22496850
[15] Abreu AM, Macaluso E, Azevedo RT, Cesari P, Urgesi C, Aglioti SM. (2012) Action anticipation beyond the action observation network: a functional magnetic resonance imaging study in expert basketball players, PMID: 22541026
[16] Martell SG, Vickers JN. (2004) Gaze characteristics of elite and near-elite athletes in ice hockey defensive tactics, PMID: 15063049
[17] Vickers JN. (2011) Mind over muscle: the role of gaze control, spatial cognition, and the quiet eye in motor expertise, PMID: 21656242
[18] Ali A. (2011) Measuring soccer skill performance: a review, PMID: 21210855
[19] Carling C. (2011) Influence of opposition team formation on physical and skill-related performance in a professional soccer team, European Journal of Sport Science, 11:3, 155-164
[20] Rampinini E, Impellizzeri FM, Castagna C, Coutts AJ, Wisloff U. (2009) Technical performance during soccer matches of the Italian Serie A league: effect of fatigue and competitive level, PMID: 18083631
[21] Meeusen R, Duclos M, Foster C, Fry A, Gleeson M, Nieman D, Raglin J, Rietjens G, Steinacker J, Urhausen A. (2013) Prevention, diagnosis, and treatment of the overtraining syndrome: joint consensus statement of the European College of Sport Science and the American College of Sports Medicine, PMID: 23247672
[22] Bengtsson H, Ekstrand J, Hägglund M. (2013) Muscle injury rates in professional football increase with fixture congestion: an 11-year follow-up of the UEFA Champions League injury study, PMID: 23851296
[23] Dvorak J, Junge A, Derman W, Schwellnus M. (2011) Injuries and illnesses of football players during the 2010 FIFA World Cup, PMID: 21257668
[24] Dellal A, Chamari K, Owen AL, Wong DP, Lago-Penas C, Hill-Haas S. (2011) Influence of technical instructions on the physiological and physical demands of small-sided soccer games, European Journal of Sport Science, 11:5, 341-346
[25] Impellizzeri FM, Rampinini E, Coutts AJ, Sassi A, Marcora SM. (2004) Use of RPE-based training load in soccer, PMID: 15179175
[26] Lucas SJ, Anson JG, Palmer CD, Hellemans IJ, Cotter JD. (2009) The impact of 100 hours of exercise and sleep deprivation on cognitive function and physical capacities, PMID: 19437188
[27] Cook CJ, Crewther BT, Kilduff LP, Drawer S, Gaviglio CM. (2011) Skill execution and sleep deprivation: effects of acute caffeine or creatine supplementation – a randomized placebo-controlled trial, PMID: 21324203
[28] Burke LM, Meyer NL, Pearce J. (2013) National Nutritional Programs for the 2012 London Olympic Games: a systematic approach by three different countries, PMID: 23899758
[29] Nédélec M, McCall A, Carling C, Legall F, Berthoin S, Dupont G. (2013) Recovery in soccer: part II – recovery strategies, PMID: 23315753
[30] Kahnemann D. (2011) Thinking fast and slow, 1st Edition, Farrar, Straus and Giroux
[31] Harvey G, Meir R, Brooks L, Holloway K. (2008) The use of body mass changes as a practical measure of dehydration in team sports, PMID: 17888734
[32] Andersson H, Raastad T, Nilsson J, Paulsen G, Garthe I, Kadi F. (2008) Neuromuscular fatigue and recovery in elite female soccer: effects of active recovery, PMID: 18202563
[33] Bosquet L, Merkari S, Arvisais D, Aubert AE. (2008) Is heart rate a convenient tool to monitor over-reaching? A systematic review of the literature, PMID: 18308872
[34] Putlur P, Foster C, Miskowski JA. (2004) Alteration of immune function in women collegiate soccer players and collegiate students, Journal Sports Science & Medicine, 3, 234-243
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti