Apinan hallinnassa

Kirjoituksen aluksi joudun tuottamaan pettymyksen kaikille eläintenhoitoon (tässä tapauksessa apinoiden) vinkkejä etsiville, koska termi apina vastaa artikkelissani vertauskuvaa ihmisaivojen primitiivisestä tunnealueesta. Apinaviite perustuu psykiatri Steve Petersin lanseeraamaan konseptiin tarkastella ihmisen käyttäytymistä, etenkin voimakkaan stressin alaisuudessa. Käsittelenkin pintapuolisesti ko. konseptia, ja sen vaikutusta eri elämäntilanteissa.

 

Usealla meistä on luultavasti ainakin muutama muisto teinivuosilta, kun meidät asetettiin vaikkapa koululuokan eteen esiintymään. Osalle tämä tilanne varmasti tuotti merkittävän stressitilan tuolloin, jossa mieleen saattoi eksyä ajatus totaalisesta itsensä nolaamisesta ja kasvojen menettämisestä, kun edessä oleva luokka alkoi erehdyttävästi muistuttamaan nälkäisiä alligaattoreita. Ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen että pala menee kurkkuun, eihän? Eikä myöskään odotettu esiintymissuorituskaan irtoa rennosti.

Kuten Steve Peters kirjassaan ja ao. esityksessä selventää, ei apina ole aivojemme ainoa toiminnallinen järjestelmä – useimmiten vain ensimmäinen, joka pääsee havaittuun informaatioon käsiksi. Muut järjestelmät ovat ”humaani” sekä ”tietokone” –järjestelmät. Tietokone määrittää motorisen käyttäytymisen toteutuman. Humaani -järjestelmä on taas pääkilpailija apinalle käsillä olevan informaation käsittelyssä, joka pyrkii heijastamaan toimintaa suhteessa laajempaan kokonaisuuteen sekä juurruttamaan ymmärryksen ettei oma ihmisarvo ole riippuvainen sen hetkisen suorituksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta.

Painetilanteissa ongelmaksi muodostuukin apinan, eli ihmisen primitiivisen toiminnanohjauksen, nopeus ja herkkyys havaitun informaation jaottelussa. Pikajuoksijatermejä käyttäen: humaani-järjestelmä ei ole kovinkaan ”nopeasoluinen” verrattuna apinaan. Apinaa ei tosin "kiinnosta" ns. tylsät ja tuntemattomat tapaukset (ei havaittua uhkaa/vaaraa), jolloin humaani pääsee rationalisoimaan ja tuottamaan tietokoneelle tarpeelliset toimintamallit optimaaliseen suorittamiseen. Heti kun apina haistaa uhan tai vaaraan, niin humaani-järjestelmä saattaa jäädä telineisiin kiinni ja tietokone vastaanottaa kaikista anarkistisimmat/kaoottisimmat toimintamallit. 

Kuva 1. Havaitun informaation prosessointimalli (Peters) 

Esimerkkejä apinan dominanssista?

Huippu-urheilija (jalkapalloilija) asettuu laukaisemaan viidentenä suorittajana joukkueestaan rangaistuspotkua jalkapallon MM-finaalin rangaistuspotkukilpailussa – panoksena maailmanmestaruus. Vastustaja on juuri onnistunut omassa rangaistuspotkussaan siirtyen 5-4 johtoon, jolloin epäonnistuminen tarkoittaisi joukkueen häviötä. Eletään apinan kulta-aikaa. Kävellessään kohti palloa ja rangaistuspilkkua apina kuiskuttelee: ”Miljoonat katsovat Sinua täällä ja kotimaassa: sinulla on ainoastaan hävittävää. Jos epäonnistut petät kaikkien luottamuksen ja olet epäonnistunut jalkapalloilijana sekä ihmisenä. Luuseri. Loppuelämäsi suunta ratkeaa tähän hetkeen ja sinun jaloissa painaa jo melkoisesti. Kaikki katsovat sinua, SINUA!”. Samanaikaisesti humaani-järjestelmä pyrkii saamaan äänensä kuuluviin: ”Muista tämä on ainoastaan yksi jalkapallo-ottelu, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisarvosi kanssa. Olet menestynyt ja fiksu yksilö, jolle aina löytyy uusia mahdollisuuksia elämässä. Rentoudu ja anna suorituksen tulla selkäytimestä kuten niin monta kertaa harjoituskentällä onnistuessasi – olet kotonasi ja turvassa.” Tietokone odottaa viimeisiä toimintaohjeita…

Työtön ja voimakkaasti velkaantunut yksilö astelee harmaiden ajatuksien keskellä tummenevassa syksyisessä illassa. Vuokra on maksamatta, jota vuokraisäntä on perinyt jo useita kertoja sekä uhannut häädöllä. Nälkäkin kurnii vatsan pohjalla. Toimeentulotuki ei millään riitä ja vireillä oleva konkurssiprosessi oman yrityksen kohdalla estää työttömyysturvan myöntämisen. Lukuisiin työhakemuksiin ei tule vastauksia ja kaveripiirikin on etääntynyt entisestään – apua ei ole näkyvissä. Edessä kävelevä herrasmies pudottaa lompakkonsa huomaamattaan, josta valahtaa kahden kuukauden vuokrasumman verran käteistä katukivetykselle. Herrasmies jatkaa kävelyään, eikä syrjäisellä kadulla ole ketään muita sillä hetkellä todistamassa tapahtumaa, kun työtön löytää lompakon ja merkittävän rahasumman.

Käynnistyy sisäinen dialogi:

Apina: ”Siinä se on! Kahden kuukauden vuokra ja rahaa ruokaan myös. Toimi!”

Humaani: ”Jos jokainen yhteiskunnassa toimisi tällä tavalla, niin palaisimme kivikaudelle. Moraalisi on vahva ja tiedät että pienet teot määrittävät suuret linjat elämässä.”

Apina: ”Kukaan ei välitä sinusta. Ei kukaan! Jos et taistele oman elintilasi puolesta, niin kuihdut ja kuolet pois! Haluatko kuolla nimettömänä epäonnistujana?”

Humaani: ”Ihmisarvoasi ei sosioekonominen tilasi muuta. Olet oppiva ja yritteliäs. Löydät ratkaisun ennen pitkään kun uskallat pyytää apua sekä olla aktiivinen. Poimi ja palauta rahat tuolle miehelle, niin voit odottaa muiden toimivan samoin sinua kohtaan.”

Tietokone odottaa jälleen toimintaohjeita…

Esimerkit ovat täysin erilaisista tilanteista, joissa painetekijät ovat erittäin poikkeavia toisistaan (akuutti painetilanne vs. kasautunut painetila) – eivätkä täten suoraan verrannollisia. Suurin kysymysmerkki kohdistuu apina-humaani –dialogia seuraavaan tietokoneohjautuvaan toimintaan. Peters korostaa tarvetta harjoittaa yksilön tiedostavuutta apinan 1) olemassaolosta ja 2) tiedostamattomasta vaikutusvallasta yksilön toimintaan edellä mainittuja esimerkkejä vastaavissa tilanteissa. Jo oman tietoisuuden lisääminen näistä prosesseista edesauttaa oman käyttäytymisen arviointia ja kehittämistä kohti hallitumpaa elämää. Olen myös tarkoituksella yksinkertaistunut kuvatun mekanismin toteutumista.

Suosittelen tutustumaan Petersin ’The Chimp Paradox’ –kirjaan sekä katsomaan ao. TED-esityksen aiheesta. Steve Peters on toiminnut konsulttina Team GB:lle (Iso-Britannia) ja eri huippu-urheilijoille.

Vastine ”Agit prop vai paasikivimäinen realismi” –artikkeliin

Urheilulehdessä (49/12) 7.12.2012 julkaistu Juha Vallan kirjoittama artikkeli Suomen juniorijalkapallovalmennuksen ja pelaajakehityksen nykytilasta tilastojen valossa toimi konkreettisena keskustelunavauksena. Vallan työ muistutti kuin taitavan epidemiologin analyysia tappavan epidemian leviämisestä apokalyptiseksi pandemiaksi – vaihe vaiheelta. Tappava virus ei kuitenkaan parane ainoastaan tiedostamalla sen olemassaolo. Vaaditaan innovatiivinen ja toimiva vastastrategia. Esitän tässä vastineessa oman versioni ongelmakohdista ja muutostarpeista.

Vale, emävale, tilasto.

Laajassa artikkelissaan Valla avasi suomalaisen pelaajatuotannon ja kansainvälisen kilpailukyvyn puutetta eriarvoisten makrotason tilastollisten mittareiden kautta selventääkseen tilanteen vakavuutta. Mittareina toimivat mm. Suomen FIFA-ranking muutokset, mies- ja poikamaajoukkueiden menestys (tai sen puute), yli 2 miljoonan euron arvoisten pelaajien tuotanto/myynti (lähteenä Transfermarkt.de), Suomen UEFA-coefficient (maa- ja seurajoukkueiden kansainvälinen menestys Euroopassa). Näiden muuttujien heikkojen arvojen johdosta artikkelissa on keskitytty ristiinnaulitsemaan edesmennyttä Kaikki Pelaa –ohjelmaa isoimpana syntipukkina nykytilanteeseen.

Olen henkilökohtaisesti uskonut urheilukilpailun johdosta syntyvän tuloksen rehellisyyteen ja arvokkuuteen kilpailijalle (lue: pelaajat), jonka vuoksi en tukenut enkä myöskään uskonut em. Kaikki Pelaa –ohjelman sisältöön. Itse asiassa toimin aivan kuten Valla ja hänen kollegat. Todellinen suurin ongelma ei kuitenkaan ole syntynyt muutaman vuoden kestäneestä sosiaaliliikuntaohjelmasta. Ongelma ei myöskään ole raha yksissään, jota vaaditaan ”ammattivalmentajien” palkkaamiseen.

Valitettavasti (tai onneksi) noin 2000 euron bruttotulot kuukaudessa eivät tee yhdestäkään osaavaa ammattivalmentajaa. Totuuden nimissä ammattivalmentajarekrytointi suoritettaisiin nykyisen valmentajakunnan seasta, joka tarkoittaisi kokopäiväistämistä. Vaikutus pelaajatuotannon tasoon ja kokonaismenestykseen olisi minimaalinen, jos toimenpide olisi näin pelkistetty.

Tarvitaan menetelmä – tavoitteellisesti maailman tehokkain menetelmä. Metodi, joka ei ole riippuvainen yksittäisen seuravalmentajan palkkakuitista tai valmentajakunnan vaihtuvuudesta sekä siirroista. Tehokkaan menetelmän luominen taas vaatii johdonmukaista ja merkityksellistä tutkimusta. Tutkimus, ja myöhemmin valmennusprosessin edelleenkehittäminen, vaatii luotettavia sekä relevantteja mittareita, joilla on yhteys itse pelisuorituksen laatuun..

Mittareita ja tutkimustoimintaa nykyisellään hallinnoi Sami Hyypiä Akatemia, ja sen johtaja Kyösti Lampinen tukenaan tutkija Hannele Forsman. Kuten Valla artikkelissa alleviivaa, on Lampinen henkilönä kokonaisvaltaisesti valmennusta lähestyvä innovatiivinen tekijämies. Valitettavasti sovelletusta testipatteristosta, lähtien tekniikkakisaradoista, harhautus- ja käännöstesteistä, sekä yleisten fyysisen suorituskyvyn ja liikunnallisuuden testeistä ei saada tarpeeksi merkityksellistä informaatiota. SHA:n käyttämästä psykologisesta arviointipatteristosta voin antaa varauksettoman kehun, mutta tämäkin hukkuu mittariviidakkoon.

Liikaa mitataan ns. suljetun taidon suorituksia, joilla toivotaan olevan viitearvoa itse kentällä tapahtuvaan suoritukseen. Toivotaan. Vallan esittämä ensimmäinen pelaajakehityskriteeri tekniikkakisamerkkien suhteellisen nousun tarpeesta on rehellisesti täysin toisarvoinen. Vaikka pelaajatuotannon kehittyminen voisikin heijastua kasvuna tekniikkakisoissa, on hyödytöntä tuhlata työtunteja ja aikaa täysin epäsuorien mittareiden arviointiin, jos sen saman ajan voisi käyttää pelaamiseen arviointiin.

Suomalaisen jalkapallon menestymättömyys ei ole kiinni askelharhautuksien, Cruyff-käännösten tai ponnauttelutulosten heikoista tuloksista. Ongelma on pelin ymmärtämättömyydessä. Jalkapallon valmentamista lähestytään turhan pilkotusti tekniikan, taktiikan, fysiikan, psykologian ja sosiaalisen aspektin kautta. Yksinkertaisuudessaan: jalkapallo on laadukkaimmillaan yhdenaikaista ryhmän käyttäytymistä. Valmennetaan siis ryhmän käyttäytymistä kentällä eri ärsykkeitä vastaan. Avointa taitoa (ennaltamäärittömät tilanteet).

Jos ja kun analyysia tehdään tekniikasta ja fysiikasta, tulisi se pääsääntöisesti tehdä pelin kautta. Mitä kehossamme ja mielessämme tapahtuu pelin sisällä tai jälkeen. Toiseksi, jos mittareita halutaan tuoda pelin ulkopuolelta (esim. nopeustestejä), tulisi niiden pätevyystaso olla tutkittua ja korreloida jalkapallosuorituksen kanssa edes jollain tasolla. Pelkät mutu-pohjaiset ideat ja innostuneisuus ei ole riittäviä tekemään Suomesta kilpailullisen kansainvälisessä jalkapallossa. Kaikkien palloilulajien ydin on pelissä, joka on äärimmäisen monimutkainen vuorovaikutteinen usean tekijän dynaaminen prosessi. Yksinkertaistamisen ja sokean tekemisen sijasta, suosittelisin kaikkia toimijoita pysymään itse ytimessä.

Katsotaan peliä. Tutkitaan peliä. Suunnitellaan peliä. Valmennetaan peliä. Pelataan peliä.